Shetlanninponi - herkästi lihova pieni ystävä
Aloitetaan faktasta, että moni shettis on turhan pullukka Suomessa.
Shetlanninponi on erittäin herkkä rotu lihomaan. Rotu on kotoisin karuista olosuhteista ja jalostunut käyttämään ravinnokseen hyvin köyhää ravintoa, jota se on joutunut etsimään vaeltamalla ja korren sieltä täältä syömällä. Kesällä kun ravintoa on ollut paremmin tarjolla, on poni lihonut ja talvella kun olot ovat olleet karummat, on poni laihtunut. Nykyisin tälle samalle rodulle kannetaan eteen useasti päivässä rehua, jonka ravintoarvot poikkeavat huomattavan paljon karujen kasvuolosuhteiden korsirehusta. Tämä (ja liikunnan vähyys) altistavat shetlanninponit hyvin helposti lihomiselle. Tämän lisäksi jos ponia ei laihduteta kesän jäljiltä (jos se on päässyt laitumelle ja lihonut) talven aikana, lähdetään seuraavaan laidunkauteen jo ”takamatkalta”, eli poni on jo lihava -> lihoo laitumella vielä enemmän -> talven aikana läski ei vähene -> seuraavana kesänä ylipainoa kerääntyy edellisten liikakilojen päälle ja muutaman vuoden kuluessa meillä on melkein 100 kg ylilihava shetlanninponi!
Lisäksi ponin paksu talvikarva eristää erittäin hyvin, jonka vuoksi a) ponin lihavuuskuntoa on hankala arvioida talvikarvassa jos ei kokeile ihan sormin b) poni ei käytä lämmittämiseen niin paljon energiaa, koska karva eristää niin paljon. Toisin sanoen ylimääräinen energia varastoituu läskiksi, eikä poni kuluta sitä lämpimänä pysymiseen. Kun epäröit oman ponisi lihavuuskunnon suhteen, täältä löydät tekemäni minikurssin, jonka avulla voit opetella arvioimaan luotettavasti ja toistettavasti ponin lihavuuskuntoa. Täältä pääset lukemaan enemmän Henneken-luokituksesta joka on käytetyin lihavuuskunnon arviointimittaristo.
Shetlanninponien ruokinnassa ja painonhallinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon rodun erityispiirre, joka on taipumus hyperlipemiaan, jos ruokintaa ja energiansaantia rajoitetaan liikaa. Hyperlipemiassa hevosen elimistö alkaa mobilisoida kehon rasvavarastoja energiaksi (ja mitä enemmän rasvaa kehossa on, rasvaa voidaan mobilisoida enemmän). Tämä johtaa maksaan ja verenkiertoon vapautuviin suuriin rasvamääriin, joita maksa ei pysty käsittelemään riittävän tehokkaasti. Seurauksena triglyseridien pitoisuus veressä nousee ja rasvaa kertyy maksaan, mikä voi johtaa vakavaan maksan vajaatoimintaan. Hyperlipemia voi kehittyä nopeastikin. Kannattaa myös huomioida, että insuliiniresistenssi voi edistää hyperlipidemian kehittymistä.
Ruokinnan perusteet ja haasteet
Kaikkien hevosten, myös shetlanninponien, ruokinnan lähtökohta tulee miettiä niiden ruuansulatuselimistön kautta. Hevonen on jalostunut laiduntamaan ympäri vuorokauden ja shetlanninponit tosiaan karulla alueella, jossa ruoka on etsittävä tuulessa ja tuiskussa laajoilta alueilta. Eli ruokinnan lähtökohta tulisi olla ruokintakertojen määrä vuorokaudessa ja se, miten ponin syöntiaikaa saadaan pidennettyä, ilman että se lihoo suurista energiamääräistä johtuen. Usein kannattaa miettiä erilaisia automaatteja (ilman sähköä toimivia ”munakelloja”, sähköllä toimivia, DIY-malleja jne.), heinätyynyjä, palloja, slow feeder-verkkoja jne, jotta korsirehu saadaan annettua mahdollisimman usein ja syöntiaika olisi mahdollisimman pitkä. Heiniä voi myös ripotella tarhaan, viedä eri ruokintapisteille ja tarjota heinät vaikka oksien seasta. Joka tapauksessa olisi kuitenkin hyvä, jos edes kerran vuorokaudessa poni tuntisi kylläisyyden tunnetta, eli yksi annos voisi olla mielestäni hieman isompi kuin muut.
Shetlanninponin ruokinnan perusrunko tulee koostaa matalaenergisestä korsirehusta, jossa on myös melko alhainen sulavuus. Käytännössä tällaista heinää voi olla hyvin hankala löytää ja voidaan korvata hyvälaatuisella oljella ja joissain tapauksissa myös alhaisen energian heinäpelleteillä. Pellettien kanssa vain syöntiaika lyhenee, joten niillä heinän korvaaminen ei ole optimaalista. Heinän arvot on tiedettävä myös valkuaisen ja kivennäisten osalta, jotta nämä pystytään täydentämään.
Heinäanalyysi on ainut, jonka perusteella heinän koostumus voidaan arvioida mahdollisimman luotettavasti. Kaikki muu on arvailua. Shetlanninponin heinässä ”hyvät arvot” voisivat olla:
- Energiaa n. 8 MJ/kg ka tai jopa alle (oljessa usein 5-6 MJ/kg ka)
- Srv (sulava raakavalkuainen) n. 30-40 g/kg ka.
- D-arvo (eli sulavuus) 550-570, ei mielellään yli 600, jollei kyseessä ole suolistosairas yksilö.
- Sokeri alle 100 g/kg ka
Jos srv on paljon alle em, joudutaan myös shetlanninponille antamaan pussista valkuaista, jotta minimitarpeet täyttyvät. Pussista annettu valkuainen kuitenkin lisää samalla energian määrää, eli optimaalisinta olisi, jos heinän arvot olisivat kohdillaan eikä tarvetta lisävalkuaiselle ole. Liika valkuainen taas eriteetään virtsaan (eli kuormittaa munuaisia), voi tunkea ihoon ”valkuaisnäppylöinä” ja ylimäärä myös muunnetaan kehossa energiaksi ja muuntuu se läskiksi eli ylipainoksi.
Ruokinnan suunnittelu
Jotta energian määrä saadaan kohdilleen, tulee heinäanalyysin lisäksi analysoida ponin tekemä työ. Hyvin usein ponien tekemän työn määrä yliarvioidaan. Keskiraskas työ tarkoittaa työtä, jota ratsastuskoulun hevoset tekevät, eli 5-6 x viikossa n. 2 h kaikissa askellajeissa. Jos poni tekee töitä vaikka 1 h/vrk ja siitä on suurin osa käyntiä ja ravia, on sen energiantarve ylläpidon päälle n. 10-20 %. Jos poni on vain ns. seuraponi, ei sen energiantarve ole kuin ylläpidon vaatima energiamäärä. Toki esim. kylmä keli ja hyvin aktiivinen pihattoelämää nostavat hieman energiantarvetta, mutta puhutaan vain parista megajoulesta, ei enemmästä.
Energiantarpeet katsotaan taulukoista (esim. Luke tai SLU eli ruotsalaiset arvot) ja näiden perusteella arvioidaan ponin tarvitsema tarve. Myös muiden ravintoaineiden tarpeet katsotaan näistä valmiista taulukoista. Suomalaisia (Luken eli Luonnonvarakeskuksen) suosituksia tulee soveltaa, koska shetlanninponeille ei löydy erikseen suositustaulukoita. Ruotsalaisissa taulukoissa löytyy myös pienteen ponien tarpeet.
Kun energian tarve on määritetty, lasketaan, paljoko syötössä olevaa heinää voidaan kilossa antaa. Kuiva-aineen määrä olisi hyvä olla 1,5 % painosta (eli esim. 170 kg ponilla 2,55 kg kuiva-ainetta) ja annettu kilomäärä/vrk riippuu heinän kuiva-aineesta. Mitä märempää heinä on, sitä enemmän voidaan antaa kiloissa, eli sitä pidempi on syöntiaika. Tai osa voidaan korvata oljella, joka on energiaköyhempää ja usein myös huonommin maistuvaa, eli syöntiaika pitenee. Aivan minimi kuiva-aineen saanti laihdutettavilla on 1,2 % elopainosta (eli jos poni painaisi 200 kg ja laihdutettavaa olisi 30 kg, on kuiva-aineen saanti oltava ylipainoisena kuitenkin minimissään 2,4 kg). Tämän alle voidaan mennä vain eläinlääkärin luvalla ja valvonnassa hyperlipemiariskin vuoksi.
Jos heinämäärä ei täytä valkuaisen tarvetta (6 g srv per MJ, eli jos ponin tarve olisi 18 MJ, olisi srv tarve n. 110 g), annetaan lisänä jotain valkuaisrehua. Esim. pellavarouhetta, hamppua (dopingvaroaika), rypsiä tai soijaa. Määrä tulee laskea, ylimääräistä valkuaista shetlanninponi ei tarvitse.
Lopuksi valitaan kivennäinen. Kun heinän arvot tiedetään, osataan valita myös oikea kivennäinen, jotta ponille ei aiheudu puutteita kivennäisistä tai hivenaineista. Suomalaisessa heinässä on käytännössä aina liian vähän esim. kuparia, sinkkiä ja usein myös seleeniä. Rautaa taas on usein yllin kyllin ja sen ylimäärä on haitallista metabolisille. Mangaanin määrä vaihtelee.
Painonhallinta käytännössä
Ponin tavoitepaino tulee määrittää säkäkorkeuden perusteella. Keskimäärin metrisen shetlanninponin tavoitepaino on n. 170-180 kg, eli 200 kg painava on jo yleensä ylipainoinen. Mitä pienempi poni on, sen vähemmän sen toki tulee painaa. N. 90 cm ponin paino olisi syytä olla 150 kg tietämissä ja miniponien vielä vähemmän.
Hevosten ja ponien lihavuutta ei tunnisteta ja varsinkin shetlanninponien kohdalla ihmisten mielestä ponin ”kuuluu olla pullea ja söpö”. Tämä kuitenkin jo heikentää ponin hyvinvointia, sillä myöskään shetlanninponin ei kuulu olla lihava! Normaalissa lihavuuskunnossa olevaa shetlanninponia usein kauhistellaan ja moititaan ”liian laihaksi”. Nämä eivät valitettavasti usein pärjää myöskään näyttelyissä. Raviponit ovat usein sutjakammassa kunnossa, joskin myös niissä näkyy lihavia yksilöitä.
Jos poni on päässyt lihomaan, on ensiarvoisen tärkeää muuttaa samalla ruokintaa ja liikuntaa. Poni ei laihdu sillä samalla tekniikalla jolla se on päässyt lihomaan. Kaikkein parasta rasvanpolttoa on matalalla sykkeellä (aerobisella sykealueella) tapahtuva reipas käynti ja kun samalla fiksataan ruokinta tukemaan laihtumista, ollaan oikealla tiellä. Sopivan solakka - ruokintasuunnitelmaan täältä. Jos ponilla on jo kaviokuumetaustaa ja liikuntaa pitää rajoittaa (akuutti kaviokuume), pitää painonhallinta aloittaa pelkällä ruokinnan säätämisellä. Kaviokuumeinenkin tarvitsee tarpeeksi kivennäisiä ja hivenaineita, sekä valkuaista, mutta sen energia ja sokeri on saatava minimiin, jotta laihdutus saadaan käyntiin tehokkaasti.
Kaikkien hevosten ja ponien lihavuuskuntoa tulee arvioida säännöllisesti. Kun kaipaat apua arviointiin, voit tilata sen palveluna täältä tai opiskella itse aiheesta minikurssilla
Lihavan hevosen ja ponin laiduntaminen on aina riski. Laidunnus ja ruohon sokerien vaihtelu lisää kaviokuumeen riskiä ylipainoisilla merkittävästi. Sairaalloisen lihavaa (Henneken asteikolla 8-9) ei saa laittaa laitumelle. Laiduntamista voidaan myös rajoittaa syönninestomaskeilla, laiduntamalla perinnebiotooppilaitumilla tai metsälaitumilla tai antamalla ponille päivittäin pieni kaistale lisää laidunta aitaa siirtämällä. Myös hyvin tyhjiin syöty laidun voi olla ok. Usein kuitenkin jotain laidunnusta rajoittavaa täytyy shetlanninponien kohdalla toteuttaa, hyvin harvaa voi laiduntaa 24/7. Ja kannattaa muistaa, että poni saattaa syödä 2 h aikana jo koko vuorokautisen energiantarpeensa laitumella!
Yhteenveto:
Heinistä kannattaa ottaa analyysi ja shettiksen tekemä työ sekä paino arvioida oikein. Lihavuuskuntoa on myös seurattava ja tehtävä peliliikkeitä jos paino kohoaa. Joka tapauksessa myös valkuaisen ja kivennäisten, sekä hivenaineiden tarpeiden tulee täyttyä, vaikka shetlanninponi onkin mestari pärjäämään hyvin niukalla ravinnolla.
Lähteitä:
1) Insulin dysregulation in a population of Finnhorses andassociated phenotypic markers of obesity Justin R. Box 1 | Cathy M. McGowan2 | Marja R. Raekallio1 |Anna K. Mykkänen1 |Harry Carslake2 | Ninja P. Karikoski 2019
2) The body condition score of leisure horses competing at an unaffiliated championship in the UK I.J. Harker, P.A. Harris, C.F. Barfoot 2011
3) Equine Metabolic Syndrome: A Complex Disease Influenced by Genetics and the Environment Molly E. McCue, Raymond J. Geor, Nichol Schultz 2015
4) Laminitis and the Equine Metabolic Syndrome Philip J. Johnson BVSc(Hons), MS, MRCVS, Charles E. Wiedmeyer DVM, PhD, Alison LaCarrubba DVM ym. 2010
5) Current understanding of insulin dysregulation and its relationship with carbohydrate and protein metabolism in horses C.M.M. Loos, K.L. Urschel 2025