Harrastehevosen ruokinta, energiantarpeen määrittäminen

Harrastehevosen ruokinnan suunnittelu alkaa alkutietojen kartoituksella ja kokoamisella. Ruokintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esim.

• ikä (onko kyseessä esim. seniorihevonen jolla on terveydellisisä haasteita ruokintaan liittyen, kuten PPID, hammasongelmia jne.)
• sukupuoli (usein oriiden energiantarve on suurempi kuin ruunien ja tammojen)
• aktiivisuus (onko hevonen esim. puuhakas vai tarhassa mielumin paikallaan seisova)
• asumismuoto (esim. aktiivipihatto versus 4 h tarhausaika pienessä tarhassa)
• lihavuuskuntoluokka
• paino tai tavoitepaino
• rehunkäyttökyky (heikko, normaali, hyvä)
• rehujen D-arvo ja NDF-arvo ks. Rehuanalyysin tulkinta, osa I  

Paino, lihavuuskuntoluokka ja rehunkäyttökyky

Hevosen energiantarve riippuu sen painosta, lihavuuskuntoluokasta, rehunkäyttökyvystä ja työn intensiteetistä (eli määrästä ja laadusta).

Hevosen paino tulee määrittää mahdollisimman tarkkaan. 

Tähän on kolme tapaa:

1. Punnitus eläinvaakaa käyttämällä (esim. joillain klinikoilla on vaakoja, käytä hyödyksi). Tämä on tarkin, muut ovat arvioita.
2. Painomittanauhalla mittaamalla rungon (eli mahan) ympärys HUOM! Osa mittanauhoista voi antaa jopa 60 kg väärän tuloksen, tarkin on omien mittausteni mukaan ollut EquiMax-mittanauha jonka perusteella Ihaastuksessa myynnissä oleva mittanauha on tehty. 
3. Laskentakaavalla:Kaavassa rinnanympärys tarkoittaa mahan ympärystä 2,5 cm sään korkeimman kohdan takaa mitattuna ja rungon pituus olkaluun pään ja istuinkyhmyn välistä matkaa. Täältä löytyy Hevoskoulutus.fi-sivuston laskuri . Laskuri käyttää yllä mainittua kaavaa. HUOM! Kaava ei toimi varsoilla ja aivan pienillä poneilla!
4. Toinen laskentakaava: Paino = (4,3 x rungonympärys) + (3,0 x säkäkorkeus) – 785.

Hevosten keskimääräisiä normaaleja painoja:

Lihavuuskuntoluokka

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan (löytyy täältä) jopa 60 % hevosista on ylipainoisia. Lihavien hevosten osuus koko hevospopulaatiosta vaihtelee hieman lähteestä ja maasta riippuen (esim. Britanniassa 31-54 % hevosista on lihavia ), mutta joka tapauksessa 1/3 tai jopa yli puolet hevosista on liian paksuja. Lihavuus aiheuttaa hevoselle terveydellisisä ongelmia ja kipua, sekä omistajalleen turhia kuluja ja murheita sairauksien hoidon myötä. 

Hevosen normaali lihavuuskuntoluokka Henneken lihavuuskuntoluokitus 9-portaisella asteikolla on 5. Asteikolla 1 on erittäin laiha (eli aivan luurangonlaiha) ja 9 on sairaalloisen lihava (eli rasvaa on kaikkialla, koko hevosessa erittäin paljon). Nykyisin, kun ylipainoisten hevosten määrä lisääntyy, saattaa omistajan olla vaikeaa huomata oman hevosensa ylipainoa. Myös ammattilaisten arviot hevosen lihavuuskuntoluokasta vaihtelevat suuresti ja silmä tottuu turhan helposti lihavuuteen. Alla olevassa kuvaparissa on kaksi hevosta, joista molemmat ovat yhtä kaikana normaalista lihavuuskuntoluokasta. Kumpi sinun silmääsi on kauempana normaalipainosta? 

Jokainen Henneken- luokka on keskimäärin. 25-30 kg (pienillä poneilla n. 20 kg ja isoilla hevosilla jopa 40 kg), eli jos hevonen on kuntoluokassa 6, on sillä ylipainoa jo 20-40 kiloa. Yllä olevassa kuvassa vasemman puoleinen hevonen on n. 60 kg alipainoinen ja oikean puoleinen suurinpiirtein saman verran ylipainoinen.

Hevosen lihavuuskuntoluokka tulee arvioida säännöllisesti ja pisteyttää eri alueet kropasta. Katso kuvasta pisteytettävät kohdat ja anna jokaiselle kohdalle erikseen arvosana välillä 1-9. Laske näiden keskiarvo -> hevosen tämänhetkinen lihavuuskuntoluokka. Eri lähteistä riippuen arviointikohtia voi olla vielä enemmän.

Esim. kuvan hevosella:

1 = Henneken 7

2 = Henneken 8

3 = Henneken 8

4 = Henneken 8

5 = Henneken 9

6 = Henneken 9

Yhteensä: 49 pistettä/6 arviointikohtaa = 8,2 Henneken asteikolla. Kuvan hevosella on siis ylipainoa n. 80-90 kg. Tämä pitää ottaa huomioon ruokinnan suunnittelussa ja säätää energian määrää tavoitepainoa vastaavaksi.

HUOM! Jos hevonen on sairaalloisen lihava (Henneken 8,5-9), ei energiamäärää voi heti vetää minimiin hyperlipidemiariskin vuoksi (varsinkin pienillä poneilla todellinen riski sairastua).

Rehunkäyttökyky

Hevoset jaetaan kolmeen ryhmään rehunkäyttökyvyn mukaan: hyvä, normaali ja heikko.

Suurin osa poneista ja kylmäverisistä, sekä myös osa puoliverisistä, kuuluu hyviin rehunkäyttäjiin, ns. "easy keepereihin". Näille tuntuu tarttuvan rasvaa kroppaan kun ne vain näkevät heinänkorren jossain. Näiden ruokinnassa tulee käyttää alhaisemmalla D-arvolla olevia rehuja joissa on myös alhainen energia. Näiden lihavuuskuntoa tulee tarkkailla ja mahdollisesti rajoittaa energiansaantia, joskus reilustikin, jotta tämän ryhmän hevoset eivät liho. Nämä hevoset harvoin voivat olla vapaalla heinällä, ainakaan ilman jonkinlaisia syönninrajoittimia.

Normaalin rehunkäyttökyvyn omaavat hevoset tarvitsevat keskimäärin 5-10 % enemmän energiaa ja sulavampia rehuja, kuin yllä mainitut hevoset. Näitä pystyy käytännössä ruokkimaan hieman enemmän ja ravintorikkaamilla rehuilla. Useat puoliveriset kuuluvat tähän ryhmään ja osa kilpailevista kylmäverisistä.

Heikon rehunkäyttökyvyn omaavat ovat ns. "läpipaskoja". Eli hevosia, joilla tuntuu kaikki ruoka vain solahtavan ruuansulatuskanavan läpi, eikä mikään tartu kiinni. Tässä ryhmässä on hevosia ja hevosrotuja, jotka treenaavat kovaa ja paljon (ravureita, kenttähevosia, englantilaisia täysiverisiä), mutta myös suolistosairaita ja imettäviä/tiineitä hevosia, sekä seniorihevosia. Näiden ruokinnassa tulee suosia hyvän sulavuuden omaavia, energiapitoisia rehuja. Laskennallisesti näiden energiantarve on lähtökohtaisesti n. 10 % korkeampi, kuin normaalin rehunkäyttökyvyn omaavien.

Rehunkäyttökyky saattaa myös vaihdella hevosen elämässä. Siksi hevosta tulee seurata ja ruokintaa lisätä tai vähentää, mikäli sen rehunkäyttökyky jotenkin muuttuu.

Työn intensiteetti

Ihmiset usein yliarvioivat hevosen tekemän työn kuormittavuuden, eli intensiteetin. Suuri osa harrastehevosista tekee kevyttä työtä. Kevyen työn määritelmässä keskisyke on n. 80 x/min ja liikunnasta n. 40 % on käyntiä, 50 % ravia ja 10 % kevyttä laukkaa. Eli käytännössä jos hevonen liikkuu n. 1 h 5-7 x viikossa kaikissa askellajeissa, tekee se kevyttä työtä.

Kohtalaista työtä tekevä hevonen on esim. ratsastuskoulun opetushevonen, joka liikuu monipuolisesti ja useamman tunnin viikossa. Osa harrastehevosista kuuluu tähän luokkaan, varsinkin jos niillä valmentaudutaan ja kilpaillaan ahkerasti. Harrastehevonen ei kuitenkaan yleensä koskaan kuulu raskasta työtä tekevään luokaan, vaikka se kilpailisikin alue- tai kansallisella tasolla. Raskasta työtä tekevät kilpailevat ravurit, kenttähevoset ja osa työhevosista. 

Alla olevassa taulukossa on esitetty työn intensiteetti luokittain esimerkkihevosineen. 

Yhteenveto

Harrastehevosen energiantarve tulee määrittää hevoskohtaisesti. Laskennallisesti se katsotaan erilaisista taulukoista, mutta taulukot eivät ota huomioon yksilön kaikkia ominaisuuksia. Talukoilla asetetaan kuitenkin lähtökohdan raamit, joita muokataan hevosen mukaan. Kun ruokinta on suunniteltu hevoselle, alkaa käytännön työ, eli päivittäin ruokinta ja hevosen lihavuuskunnon seuraaminen. Ihaastuksen suunnitelmissa käytetään ruotsalaisia taulukoita ja suosituksia, ne ovat hieman tarkemmat ja alhaisemmat, kuin Suomessa yleisesti käytetyt (esim. yllä olevan linkin suositukset).

Muista, että ylimääräinen energia kertyy rasvaksi kroppaan. Ei ole olemassa rehua, jolla hevoseen saisi pirteyttä, ainoastaan energiaa soluille. Käännetään tämä vielä toisinpäin: Jos tunnet itsesi väsyneeksi ja kaipaat piristystä, saatko sitä syömällä jotain tiettyä ruokaa? Tuskin, koska mitään piristävää ruokaa ei ole olemassa ja hevosille ei käytetä kofeiinia tai muita piristeitä joita voit itse nauttia. Pirteys tulee hyvästä ravitsemuksesta, normaalista painosta ja liikkumisesta.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

Jos tarvitset harrastehevosellesi ruokintasuunnitelmaa, löydät sen täältä. 

Jos kaipaat apua hevosen lihavuuskuntoluokan arviointiin, autan mielelläni.

Hevosen painonhallinnan verkkokurssille täältä.

Ruokinnan verkkokurssille täältä

Harrastehevosen ruokinta - luentotallenne katsottavissa ilmaiseksi täällä.