Korsirehut

Suomen olosuhteissa kaikki korsirehut on jollain tavalla säilöttävä talven varalle. Tämä voidaan tehdä kuivaamalla tai säilömällä paaliin tai aumaan. Hevosten rehuja ei juuri koskaan tehdä aumaan vaan pyörö- kantti- tai pikkupaaliin. Pikkupaalista ilman muoveja käytetään joskus myös nimitystä kovapaali. Nykyisin on saatavilla myös mini- ja midikokoisia pyöröpaaleja muovitettuna. Samoin maatalouskaupoista saa ostettua pikkupaaleja pusseissa ja heinähakkeita säkeissä. Eli tarjontaa on hyvin paljon. Pienet pakkauserät sopivat parin hevosen tarpeisiin oivallisesti ja muovitus helpottaa varastointia ulkotiloissa.

Korsirehun nimitykset aiheuttavat välillä sekaannusta, joten tässä nimettynä erilaiset korsirehut.

• Kuiva heinä, tai pelkkä ”heinä” on kuiva-aineeltaan yli 85 %. Kaikki tämän ka:n alle olevat korsirehut ovat jotain muuta. Kuiva heinä on kuivattu pellolla tai kuivurissa koneellisesti.
• Esikuivattu säilöheinä tai säilöheinä on nurmikasvustoa, jonka ka on 45-85 % Se on kuivattu pellolla tähän kuiva-ainepitoisuuteen ja eri kuiva-ainepitoisuuksille on kehitetty erilaisia säilöntäaineita. Hyvin kuivaa säilöheinää tehdään myös ilman säilöntäainetta. Kostea säilöheinä (alle 70-75%) vaatii säilöntäaineen jotta rehu saadaan säilöttyä tasaisesti ja pilaantuminen estettyä. Säilönnässä happi paalin sisällä yritetään saada minimiin, pH laskettua, haitallisten bakteerien kasvu pysäytettyjä ja säilönnällisten bakteerien (esim. maitohappobakteerit) määrä tasolle, jolla säilööntyminen onnistuu mahdollisimman hyvin.
• Esikuivattu säilörehu tai säilörehu tai "säilö" on nurmea, joka on kuivatettu pellolla jonkin aikaa (parista tunnista reiluun vuorokauteen) ja sen ka on 20-45 %. Tämä vaatii aina säilöntäaineen.
• Säilörehu ilman esikuivausta on nurmea, joka ajetaan suoraan niitosta siiloon. Ka on sama kuin nurmen, eli n. 20 %. Hevosille ei syötetä tämän tyyppistä rehua ja myös tämä vaatii aina säilöntäaineen.
• Olki on viljojen kortta, josta on puitu jyvät pois. Hevosille käyvät vehnän ja kauran oljet, rukiin ja ohran olkia ei suositella niiden vihneiden takia. Hevosille käytettävässä oljessa ei saa olla käytetty korrenvahvistajia tuotannossa.

Korsirehun laatu ja arvot

Korsirehun laadukkuus merkitsee eri ruokintaryhmien hevosille erilaisia arvoja. Kaikkien rehujen on kuitenkin oltava hygieeniseltä laadultaan priimaa. Hevonen ei kestä homeita ja pilaantunutta rehua, joten kaikki pilaantunut rehu on poistettava sen ulottuvilta.

Laadukas rehu laihdutettavalle kaviokuumeen sairastaneelle hevoselle on arvoiltaan täysin erilaista, kuin imettävälle tammalle tai IBD-hevoselle. Laatu ei tarkoita mahdollisimman korkeita ja ”hyvä” arvoja, vaan sellaisia arvoja, jotka sopivat kyseisen yksilön ruokintaan.

Kaikkien korsirehun arvoihin vaikuttavat monet seikat, mm.

• lannoitus
• sääolosuhteet
• niittoajankohta (sekä päivämäärä, että osittain myös vuorokaudenaika)
• paalaus + säilöntäaine
• korjuutekniikka (hygieeninen laatu)

Pääsääntöisesti, mitä aikaisemmin nurmi korjataan, sen korkeampi D-arvo (eli sulavuus), energia ja valkuainen. Samalla sokerien osuus on matala. Mitä vanhemmaksi kasvusto pääsee, sen alhaisempi on sulavuus ja valkuainen. Sokerin määrä kasvaa samalla ja energiaa saattaa olla paljon tai vähän. Siksi analyysi on kaiken ruokinnan perusta.

D-arvolaskuri täällä

D-arvon kehittymisestä täällä 

Niittoajankohdalla saattaa olla vaikutusta sokerien määrään. Yöllä kasvi käyttää fotosynteesissä tuottamiaan sokereita omaan käyttöönsä, eli kasvuun ja uudistumiseen ja yön jäljiltä nurmen sokerit ovat alhaisimmat aikaisin aamulla. Keli kuitenkin vaikuttaa yhteyttämiseen (tuuli, sade, kuumuus, porottava aurinko), joten aina kasvuston sokerimäärä ei ole aamullakaan alhaisempi. 

Paalaus ja säilöntäaineen käyttö vaikuttavat sekä hygieeniseen laatuun, että rehuarvoihin. Kun rehu paalataan märkänä tai kosteana ja käytetään säilöntäainetta, saadaan tasalaatuista rehua, jonka jälkikäyminen on mahdollisimman vähäistä paalin avaamisen jälkeen. 

Säilönnällistä laatua voidaan arvioida vain tarpeeksi kosteasta säilörehusta (ka max 45 %). Tämä kuivempi rehu, eli säilöheinä jota hevosille usein syötetään, sisältää säilönnällistä laatua kuvaavia käymistuotteita niin vähän, ettei siitä määritetä säilönnällistä laatua analyyseissä. Joka tapauksessa säilöntäaineen käyttö on suotavaa, sillä se lisää rehun hygieenistä laatua ja ehkäisee jälkikäymistä. Hyvin kuivaa (ka 80 % ->) säilöheinää onnistutaan kyllä tekemään myös ilman säilöntäainetta. Tällöin säilöminen perustuu kuivuuteen, ei käymiseen. Kuivaa säilöheinää tehtäessä tulee huomioida paalin tiukkuus (mielellään muuttuvakammioinen paalain) ja riittävä kerros muovia (vähintään 10 kierrosta, mieluummin 12). Mitä kuivempaa korsi on, sitä helpommin se rikkoo muovin pinnan ja paaliin pääsee happea pilaannuttamaan paalin sisältöä. Samalla paaliin pääsee sisään sadevettä.

Säilörehun arvot, hyvä säilönnällinen laatu:

pH 3,8-4

ammoniakkityppi alle 40 g/kg

maito- ja muurahaishappo 35-80 g/kg ka

haihtuvat rasvahapot alle 10 g/kg ka

liukoinen typpi alle 400 g/kg ka

sokeri 50-150 g/kg ka

Effects of wilting on silage quality: a meta-analysis Tutkimus kuivatuksen vaikutuksesta säilön laatuun.

Korjuutekniikalla on vaikutusta rehun hygieeniseen laatuun. Mikäli jossain korjuun vaiheessa (niitto, pöyhintä, karhotus, paalaus) pääsee rehun sekaan maata, alenee heti rehun hygieeninen laatu. Hygieeninen laatu voidaan arvioida aistinvaraisesti. Rehun tulee tuoksua raikkaalta tai hieman suolakurkkumaiselta, korsien tulee olla vihreitä (kuiva heinä) tai ruskeita (säilö ja säilöheinä) ja rehu ei saa pölytä. Rehussa ei saa olla pistävää tai oksennusmaista hajua. Se ei saa olla tummaa mössöä tai sisältää homekasvustoja (keltaista, valkoista, harmaata, mustaa). Pienet, melko tarkkarajaiset valkoiset pilkut saattavat olla hiivaa, jota suurin osa hevosista kestää ihan hyvin. Suuret määrät hiivaa kertovat huonosta laadusta ja ne kannattaa karsia paalista pois. Rehun seassa ei saa olla maata tai muuta epäpuhtauksia. 

Eri heinissä on erilaisia arvoja

Alla on analyysit neljästä erilaisesta korsirehusta eri vuosilta. Jokaista on tarkasteltu hiukan tarkemmin ja kerrottu millaiselle hevoselle tämän tyyppinen heinä saattaisi sopia ja mille ei.

Heinä 1:

Tässä on vuoden -24 kuivaa heinää. Heinä on kaadettu 18.6.2024 päivällä ja paalattu 23.6.2024 päivällä.

Kuiva-aine on hyvin korkea ja heinä saattaa pölytä sillä lehdet menevät helposti näin kuivassa silpuksi joka pölisee. Tämä heinä ei tarvitse säilöntäainetta eikä muoveja. Sen säilöminen perustuu pelkästään kuivaan aineeseen. Pintakerros saattaa vetää itseensä kosteutta säilytyksen aikana ladossa ja kosteuden ansiosta pinta voi homehtua. Paalin sisäosat ovat kuitenkin käyttökelpoisia, kunhan homeinen kerros rullataan pois.

D-arvo on harrastehevoselle ihan ok, laihdutettavalle korkea ja kilpahevoselle, huonosti massaa pitävälle ja suolistosairaalle luultavasti hieman alhainen.

Kuidun määrä on ok.

Energiaa on melko reilusti eli paljon liikkuvalle harrastehevoselle, kilpahevoselle, imettävälle hevoselle ja laihtumaan taipuvalle hyvä määrä. Lihavalle tai vähän liikkuvalle harrastehevoselle, sekä useimmille poneille energiamäärä on korkea.

Valkuaisen määrä on laskennallisesti suht hyvä tavalliselle harrastehevoselle, mutta korkea sulavuus ja korkea energiamäärä aiheuttavat sen, ettei tällaista heinää voi antaa ylettömästi näille hevosille. Voi siis olla, että kun kuiva-aineen ja energian määrä täyttyvät, jää valkuainen jonkin verran vajaaksi.

Sokeriarvo on ok normaalille, terveelle hevoselle. Lihaville, metabolisille, kaviokuumetaustaisille ja joillekin mahavaivaisille sokeria on liikaa.

Heinä 2:

Tässä on säilöheinää, jota joinain vuosina on valitettavasti tarjolla melkeinpä ainoana heinänä jos kasvukausi on ollut huono. Tämä heinä on vuodelta -21 alueelta, jossa ei ollut satanut juuri lainkaan.

Tämä on säilöheinää kuten kuiva-aineesta voi päätellä. Hygieenisestä laadusta ei ole tietoa eikä säilöntäaineesta.

D-arvo on suht sama kuin ensimmäisessä heinässä, samoin kuidun osuus.

Energiaa on myös saman verran kuin ensimmäisessä heinässä.

Ongelma tämän heinän kanssa paljastuu srv:n määrässä, joka on alhainen ja samalla sokerien määrässä joka on hyvin korkea. 

Tämän tyyppisen heinän kanssa on annettava pussista jonkin verrankin valkuaista, joka nostaa kokonaisannoksen energiamäärää. Tämä taas saattaa aiheuttaa lihomista, varsinkin natiivroduilla. Samaan aikaan sokerien määrä on runsas. Näin sokerinen heinä sopii edelleen useimmille raskasta työtä tekeville hevosille ja terveille aikuisille hevosille. Kun valkuainen on kuitenkin alhainen, ei tämä ole kuitenkaan lähtökohtaisesti optimaalisinta rehua myöskään kilpahevosille. Lihasongelmaisille, lihaville, metabolisille ja kaviokuumehevosille tämä rehu on ehdottomasti väärää.

Heinä 3:

Tässä kuivaheinässä on maltillinen energia ja sulavuus, joten se sopisi niiden puolesta hyvin kevyesti liikkuvalle hevoselle, poneille ja laihdutettaville. Haasteena tässä on valkuainen joka on käytännössä olematon. 10 kg tätä heinää sisältää vain n. 115 g srv. Kevyesti liikkuva 500 kg hevonen tarvitsee kuitenkin n. 370-400 g srv/vrk, joka täytyisi saada pussista. Tämä taas lisää huomattavasti syödyn energian määrää.

Heinä 4:

Tämä säilöheinä on niin kuivaa, että se on melkein kuivaa heinää. Paaleissa oli kuitenkin hieman kosteusvaihteluita ja osa kyseisen erän paaleista oli selvästi virheellisesti säilööntyneitä eli säilöntä ei ollut tasaista ja laatuvaihtelua oli paaleittain. Tämä on hyvin kuivan säilöheinän haaste melko usein.

Muuten tämä rehu on hyvää perusrehua, joka käy monen tyyppiselle hevoselle. Laihdutettavalle ja metaboliselle tämäkin rehu on turhan korkeilla arvoilla olevaa, mutta muille hevosryhmille tämän tyyppistä heinää on helppo täydentää tarvittaessa. Hyvin monelle riittää pelkkä tällainen heinä yksinään sopivan kivennäisen kanssa.

Lopuksi

Erilaisten korsirehujen analyysejä kannattaa tutkia ja opetella lukemaan. Kaikki arvot vaikuttavat rehun laatuun kokonaisuutena, ei jokin tietty yksittäinen arvo. Jokaisella hevosella on omat tarpeensa ja olisikin hyvä löytää hevosen tarpeita vastaavaa rehua. Näin joudutaan täydentämään mahdollisimman vähän ruokintaa pusseista ja purnukoista. Tämä tulee talviruokintakauden aikana myös kaikkein edullisimmaksi.

Rehuanalyysin tulkinta, osa I täällä

Rehuanalyysin tulkinta, osa II täällä

Ruokintasuunnitelmien tilaamiseen täältä