Ihaastus - Käytettyjen hevostarvikkeiden verkkokauppa 

Ruokintasuunnitelmia hevosille

Satuloiden vuokrausta Varsinais-Suomen alueella

050 5576 933      ihaastus@toisenkavionkauppa.fi

Rehuanalyysin tulkinta, korsirehu, Osa II

Energia (ME):

Kaikki hevoset tarvitsevat energiaa ja kaikki rehut sisältävät energiaa, paitsi puhtaat kivennäisaineet, esim. ruokintakalkki tai magnesiumkelaatti. Rehusta riippuen energiamäärä vaihtelee suurestikin ja rehuanalyysiä tulee osata tulkita, jotta hevoselle voidaan koostaa tarvetta vastaava ruokinta.

Hevonen tarvitsee energiaa:

  • kudosten rakentamiseen ja niiden uusiutumiseen
  • aineenvaihduntaan
  • liikkumiseen
  • kasvuun
  • lämmönsäätelyyn
  • jälkeläisten tuottamiseen
  • imettämiseen

Energiaa menee myös hukkaan lannan ja virtsan mukana, eli kaikki rehujen energia ei ole hevosen käytettävissä.

Liiallinen energia varastoituu rasvakudokseksi, jolloin hevonen lihoaa.

 

Energia ilmoitetaan suomalaisissa rehuissa muuntokelpoisena energiana (ME). Joissain ulkomaisissa rehuissa energia ilmoitetaan DE-merkinnällä (digestible energy) DE ei ota huomioon kaikkea rehun sisältämää energiaa, vaan siitä on vähennetty energiamäärä, joka erittyy ulosteiden mukana. ME on se energian määrä, joka eläimellä käytettävissä kaikkeen aineenvaihduntaan. Jos syötät jotain säkkirehua, jossa on mainittu DE, tulee siitä ottaa vielä laskennallisesti pois lannan mukana poistuva energia.

Alla taulukko eri lyhenteistä energiasta puhuttaessa.


 

Hevosten rehuistaan saamaa energiaa mitataan megajouleissa ja rehuanalyyseissä yksikkö on MJ/kg ka. Eli montako megajoulea energiaa 1 kilo rehun kuiva-ainetta sisältää. Tämä on siis eri määrä, kuin mitä 1 kg kyseistä rehua sisältää. Energian määrä lasketaan aina kuiva-aineen perusteella.


Korsirehujen energia-arvo voi olla kaikkea 5 M/ kg ka (olki) ja 11 MJ/kg ka (jotkin heinäpelletit ja aikaisin korjattu, lehtevä nurmi) välillä. Korsirehu tulee valita hevosen mukaan. Paljon energiaa tarvitsevat (kantavat tammat viimeset 3 tiineyskuukautta ja imettävät tammat, kilpahevoset, vuotiaat varsat) hyötyvät heinästä, jossa on korkea energiapitoisuus ja lihomaan taipuvaisille tai vähän liikkuville hevosille valitaan rehuksi vähän energiaa sisältävä korsirehu.

 

Esim. 

Rehun A ka on 86 % ja energia 9,2 MJ/kg ka.

Rehun B ka on 64 % ja energia 9,8 MJ kg/ka. 

Kilo näitä rehuja sisältää eri määrän sekä kuiva-ainetta, että energiaa.

1 kg heinä A sisältää 860 g kuiva-ainetta ja 140 g vettä. 1 kg heinä B sisältää 640 g kuiva-ainetta ja 360 g vettä.

10 kiloa heinä A:ta sisältää 8,6 kg kuiva-ainetta, 1,4 kg vettä ja 79,1 MJ energiaa.

10 kiloa heinä B:tä sisältää 6,4 kg kuiva-ainetta, 3,6 kg vettä ja 62,7 MJ energiaa.

Heinä A:n ja B:n välinen energian ero 10 kilossa kyseistä rehua on 16,4 MJ eli melko runsaasti. Jos hevosen tarve olisi n. 60 MJ/vrk, sille riittäisi 10 kg heinä B:tä ja jos se saisi heinä A:ta 10 kg, saisi se joka päivä n. 20 MJ eli 30 %  ylimääräistä energiaa. Jos tätä ylimäärää ei käytetä liikkumiseen, hevonen lihoaa.


Hevosen painonhallinnan verkkokurssille pääset mukaan täältä: Hevosen painonhallinnan verkkokurssi

 

Sulava raakavalkuainen (srv):

Analyyseissä on yleensä ilmoitettu sekä raakavalkuainen, että sulava raakavalkuainen. Hevosten ruokinnassa meitä kiinnostaa jälkimmäinen. Se on valkuaisen osa, jonka hevonen pystyy käyttämään hyödyksi. Jos analyysissä on pelkästään ilmoitettu raakavalkuainen (rv), tulee sitä vastaava srv arvo hakea Luken rehutaulukoista sen heinän kohdalta, jossa on suurin piirtein sama D-arvo kuin analysoidussa heinässä . Luken rehutaulukot löytyvät täältä: Rehutaulukot


Heinien srv voi vaihdella n. 20-180 g/kg ka. Oljessa valkuaista ei käytännössä ole, sillä valkuainen on ollut jyvissä, jotka on puitu pois. Joskus kuitenkin olkeenkin jää jyviä ja silloin srv voi olla 10-20 g/kg ka. Hyvin matalan arv-arvon omaava heinä tarvitsee aina kaverikseen ruokintaan jonkun valkuaisrehun. Myös lihavat hevoset ja pienet ponit tarvitsevat tarpeeksi valkuaista rehuistaan, joten minimaalinen valkuaisarvo näidenkään kohdalla ei ole tavoiteltava asia. Hyvin korkean valkuaisen omaavat korsirehut ovat usein aikaisin korjattua tai odelmaa. Ne sopivat siitoshevosille ja kilpahevosille. Tavalliselle harrastehevoselle riittää n. 50 g/kg ka arvolla oleva heinä. Joskus saatavilla on vain alhaisen valkuaisen omaavaa heinää ja silloin tarve tulee täyttää jollain valkuaisrehulla.


Esim.

Rehun A ka on 86 % ja srv 42 g/kg ka. Rehun B ka on 64 % ja srv 65  g kg/ka.

10 kg heinä A:ta sisältää 360 g srv:ta ja 10 kg heinä B:tä sisältää 420 g srv:ta.

Kohtalaista työtä tekevän 500 kiloisen hevosen srv tarve on vuorokaudessa n. 500 g. Heinä A:lla tällaiselle hevoselle pitäisi antaa n. 140 g lisää srv:a ja heinä B:llä n. 80 g.

Täältä voit lukea lisää työn intensiteetistä. Suuri osa harrastehevosista ei tee kohtalaista, vaan kevyttä työtä jolloin srv:n tarve on alhaisempi.  


 

Sokeri:

Hyvä, paha sokeri. Usein hevosihmiset katsovat vain sokerin määrää, mutta rehusta tulee aina katsoa kaikkia arvoja ja ruokinnan kokonaisuutta. Sokeri lisää maittavuutta ja toimii energianlähteenä. Sokeritonta korsirehua ei ole olemassa ja sokerien määrä riippuu pitkälti kasvuolosuhteista ja rehun niittoajankohdasta. Mitä nuorempana nurmi on niitetty, sen vähemmän siinä on yleensä sokereita, sillä kasvi on käyttänyt ne kasvuunsa. Nurmen vanhetessa heinäkasvien korren osuus kasvustosta lisääntyy ja samalla sokerien määrä lisääntyy. Eli mitä myöhemmin heinä on niitetty, sen enemmän siinä on kortta ja yleensä myös sokereita.


Sokeri, valkuainen ja D-arvo kulkevat kaikki käsi kädessä. Mitä nuorempaa nurmi on, sitä korkeampi on D-arvo, valkuainen ja energia, ja sokeri on matala. Kasvin vanhetessa D-arvo heikkenee, valkuainen vähenee ja sokerin määrä kasvaa. Energia saattaa silti olla korkea. Hankalinta usealle harrastehevoselle on heinä, jossa energia ja sokeri ovat korkeat ja valkuainen matala. Tällöin energiamäärä täyttyy helposti heinällä, sokeria tulee runsaasti ja valkuaista tarvittaisiin pussista. Pussista otettava valkuaislisä sisältää kuitenkin aina myös energiaa jolloin energian tarve ylittyy ja hevonen saattaa lihoa.


Vuorokaudenaika vaikuttaa myös kasvin sokereihin ja alhaisimmillaan ne ovat yön jälkeen, korkeimmillaan iltapäivällä kasvin yhteyttäessä eniten. Pilvisenä päivänä sokerien määrä on myös alhaisempi, kuin täydellä auringonpaahteella. Täältä voit katsoa lyhyen videon yhteyttämisestä, eli sokerien muodostumisesta.


Niittoajankohdan lisäksi sokeripitoisuuteen vaikuttavat kasvuolosuhteet. Aina kun kasvi kokee stressiä (kuumuus, kuivuus, märkyys, kylmyys, niukka lannoitus), se kerää varastosokereita itseensä. Hyvin kuumina ja kuivina kesinä voi olla hankalaa löytää vähäsokerista heinää. Usein kuitenkin eri puolella Suomea kasvuolosuhteet vaihtelevat sen verran, että kaikentyyppistä heinää on tarjolla, myös vähäsokerisempaa korsirehua, kunhan jaksaa sellaista etsiä.


Sokerien määrään vaikuttaa em. seikkojen lisäksi heinän säilöminen. Kosteassa rehussa tapahtuu maitohappokäymistä, joka kuluttaa sokereita. Tämän vuoksi oikean säilöntäaineen valitseminen on erittäin tärkeää säilörehua ja säilöheinää tehtäessä. Mitä kuivempana rehu paalataan paaliin (säilöheinä pyörö tai kanttipaali), sitä vähemmän maitohappokäymistä tapahtuu ja sitä vähemmän sokereita pilkotaan käymisreaktiossa (ka yli 70 %). Täysin kuivassa heinässä käymistä ei tapahdu, eli sokereita ei saada vähenemään säilömällä kuiva heinä muovin sisään. Kuivan heinän sokereita saatetaan saada hieman alemmas, jos niiton jälkeen on pilvipoutaa, heinä kuivataan maltillisesti heinäkuivurissa, tai se on saanut sadekuuron niskaansa, jolloin ravinteita huuhtoutuu pois. Tällöin hygieeninen laatu saattaa kuitenkin kärsiä heinän maatessa kastuneena pellolla


Rehuanalyysissä sokereita ei erikseen erotella, eli rehusta ei ole mahdollista saada erikseen arvoja esim. fruktaanin ja lyhytketjuisten (mono – ja disakkaridit) osalta.


Heinän sokeriarvot vaihtelevat 50-250 g/kg ka. Normaalisti arvo vaihtelee n. 70 ja 150 g/kg ka välillä. Vähäsokerisena pidetään korsirehua, jonka sokeripitoisuus on alle 100 g/kg ka eli alle 10 %. Metaboliset, lihavat ja useat suolistosairaat hevoset hyötyvät mahdollisimman alhaisesta sokerista. Samoin natiivirotuisille kannattaa etsiä heinää, jossa sokeri on mahdollisimman alhainen. Terve, normaalissa lihavuuskuntoluokassa oleva ja kunnolla liikkuva hevonen kestää yleensä hyvin yli 150 arvolla olevaa heinää ja usein myöskään yli 200 g/kg ka oleva heinä ei aiheuta ongelmia.


Lyhyt pätkä heinän sisältämästä sokerista täällä. Videolla hevosen päiväannos on 12 kg heinää, jonka sokeripitois

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.