Yleistä korsirehuista ja rehuanalyysistä
Korsirehuja ovat kaikki nurmesta saatavat tuotteet, olki ja sinimailanen. Nurmipohjaisia ovat kuiva heinä, säilörehu ja säilöheinä, sekä erilaiset heinäpelletit. Olki voi olla pikkupaalissa tai suurpaalissa (kanttipaali tai pyöröpaali) ja se voidaan pakata myös muoviin. Osa viljelijöistä käyttää myös oljen kanssa säilöntäainetta. Tämä on melko harvinaista ja toimii vain muoviin käärityn oljen kanssa. Sinimailanen on palkokasvi, jota viljellään Suomessa hyvin vähän. Sitä käytetään hevosilla heinän korvaajana tai osana ruokintaa. Sinimailanen eli lusern eli alfalfa voi olla pätkittynä hakkeena tai pellettinä. Jotkut viljelijät ovat kokeilleet myös paalata sinimailasta, mutta ongelmaksi tulee paksu korsi joka ei kuivu kunnolla ja joka saattaa rikkoa paalimuovit. Odelmaksi nimitetään toisen tai kolmannen sadon rehua. Odelma voi olla kuivaa tai säilöttyä.
Korsirehut sisältävät kaikki vettä, hiilihydraatteja (eli energiaa), valkuaista, kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja ja rasvaa (energia). Heinäkasveissa on hyvin vähän rasvaa (n. 2-4 %) sekä kivennäisiä, hivenaineita ja vitamiineja (muutamia prosentteja yhteensä). Eniten korsirehuissa on vettä ja hiilihydraatteja. Heinän hiilihydraatit koostuvat sokerista, selluloosasta ja hemiselluloosasta.
Hevosten ruokinnassa on olennaista tietää, millaista rehua niille annetaan. Korsirehun arvojen perusteella suunnitellaan yksilöllinen ruokinta, jota täydennetään rehuanalyysin pohjalta. Siksi rehuanalyysin teettäminen on tärkeä osa hevosen tasapainoista ruokintaa. Analyysin tulos ei ole 100 % absoluuttinen totuus, mutta antaa raamit ruokinnan suunnittelulle ja rehulaskelmille.
Eri laboratorioiden analyysien ulkonäkö ja analyysistä löytyvät tiedot vaihtelevat hieman. Tämä riippuu siitä, miten laboratoriot antavat tulokset ja siitä, mikä on valittu rehunäytteen analyysiksi (esim. kuiva heinä tai säilöheinä). Eri rehutyypeistä analysoidaan hieman eri asioita.
Hevosten ruokinnassa olennaisia tietoja analyysissä ovat: kuiva-aine (ka), D-arvo, energia (ME), sulava raakavalkuainen (srv) ja sokeri. Suolistovaivaisilla kannattaa myös tarkastaa NDF-kuidun määrä (näille suosittelen mahdollisimman alhaisella NDF-kuidulla olevaa korsirehua).
Kuiva-aine (ka):
Rehun kaikki ravintoaineet sijaitsevat kuiva-aineessa. Rehu sisältää aina vettä ja kuiva-ainetta. Näiden määrät vaihtelevat suuresti, riippuen siitä, miten pitkään rehun on annettu kuivua pellolla tai kuivurissa. Alhaisimmillaan kuiva-aine saattaa olla n. 20 % ja korkeimmillaan n. 90 %. Loput rehusta on vettä. Kuiva-aine ilmoitetaan analyyseissä g/kg tai %. Esim. jos analyysin tulos kuiva-aineelle on 737, sisältää kilo tätä rehua 730 g kuiva-ainetta ja 270 g vettä. Prosentteina sama: 73 % kuiva-ainetta ja 27 % vettä.
Mitä märempää rehu on, eli mitä alhaisempi on sen kuiva-aine, sitä enemmän kilomäärällisesti sitä tulee vuorokaudessa antaa.
Esimerkki:
Rehun A ka on 86 % ja rehun B ka on 64 %.
500 kg painoisen hevosen kuiva-aineen tarpeen ollessa 1,5 % elopainosta/vrk, tarvitaan heinä A:ta 9 kg ja heinä B:tä 12 kg täyttämään tämä tarve. 
D-arvo:
D-arvo kuvaa rehun sulavuutta. Mitä suurempi luku on, sen paremmin se sulaa ja hevonen pystyy käyttämään rehun ravintoaineet hyödyksi. D-arvo ilmoitetaan analyyseissä g/kg ka. Eli jos luku on 650 (hyvä sulavuus), tarkoittaa se, että kilossa kuiva-ainetta on 650 g sulavaa ainesta. Loput ovat sulamattomia kuituja, kuten ligniiniä, sekä tuhkaa, eli kivennäisaineita. Korkeimmillaan D-arvo voi olla n. 700 eli 70 %. Usein odelmassa (odelma tarkoittaa nurmen 2. tai 3. satoa) on korkea D-arvo, sillä siinä on vähän kortta ja paljon lehtiä. Mitä lehtevämpää heinä on, sen korkeampi on yleensä myös sen D-arvo. Oljen sulavuus on hyvin alhainen, vain reilu 400 g/kg ka. Samoin vanhana korjatussa heinässä on usein alhainen D-arvo (n. 550 g/kg ka).
NDF-kuitu (Neutral Detergent Fiber):
NDF-kuitu sisältää selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin, eli kasvisoluseinien kuidun. NDF-kuitu ja D-arvo toimivat asiaparina. Eli kun D-arvo on korkea, on NDF-arvo matala ja toisinpäin. NDF-arvon ollessa yli 600, on rehussa sulamatonta kuitua melko paljon ja silloin sulavuus on yleensä matalahko. Korkeampi NDF-arvo (ja täten matalampi sulavuus, eli D-arvo) sopii paremmin natiivirotuisille hevosille ja poneille, sekä laihdutettaville. Alhaisemmasta NDF-kuidun määrästä (500-550) hyötyvät paljon työtä tekevät ja hoikat hevoset, sekä suolisto-ongelmaiset hevoset.
Mitä suurempi NDF-kuidun määrä on, sitä enemmän se täyttää suolistoa ja osalle hevosista voi muodostua joko ”heinämaha” tai niiden energiansaanti voi jäädä alle tarpeen ja hevonen laihtuu. Tällöin hevonen ei syö tarpeeksi energiaa heinän mukana, kun kuitu täyttää suolistoa ja hevonen tuntee itsensä jo kylläiseksi. Energiavaje tulee korvata jollain muulla, energiapitoisemmalla rehulla. Korkea NDF-pitoisuus voi myös hidastaa ruoansulatuskanavan toimintaa ja vähentää ravinteiden imeytymistä, sekä altistaa ummetukselle. Oljessa on aina korkea NDF-kuitupitoisuus, jopa yli 800.
Luken rehutaulukot ja ruokintasuositukset joista löydät eri rehujen keskimääräiset sisällöt. Näitä arvoja voi käyttää suuntaa-antavina jos analyysiä omasta heinästä ei ole. Luken taulukoita käytettäessä on syytä tietää nurmen korjuuaika ja suuntaa-antava kuiva-aineen määrä, jotta taulukosta osataan katsoa oikea rehu.
Jos tarvitset apua analyysin tulkinnassa tai hevosesi ruokinnan suunnittelussa, löydät täältä ruokintasuunnitelma paketit ja ruokinnan konsultaation.
Rehuanalyysin tulkinta, osa II täällä
Rehuanalyysin tulkinta, osa III täällä